Fox Force

Hurrr-rr-rr.. Kylmiä on pidellyt ja luntakin on riittävästi. Hiihtämiseen nimittäin. Itselläni tuo hiihtäminen on tosin hyvin rajallisten sääolosuhteiden juttu. Pakkasta pitää olla, mutta ei liikaa. Elohopean laskiessa alle -15 asteen, en voi kuvitellakaan hiihtämistä. Eniten haittaa näppien jäätyminen, se vie ilon koko hiihdosta. Voitelukin on vaikeaa paukkupakkasilla. Säiden suosiessa hiihtäminen on ihanaa, kunhan  sukset luistavat. Tänä talvena en voi sanoa että kertaakaan olisi voitelu ollut hanskassa. Tai sitten välineeni ovat yksinkertaisesti vain huonot. Hiihto kun on ehdottomasti välineurheilua. Haaveeni Finlandiasta olen siirtänyt ensi vuoteen, Pirkasta puhumattakaan.

Juoksemista sen sijaan pystyy harrastamaan melkein säällä kuin säällä. Viime viikonloppuna mittari näytti -23 ja pakko oli päästä lenkille. Päälle lämpöinen kerrasto, fleece-takki ja kevyt tuulipuku kansanperinteitä kunnioittaen. Kasvoja suojaamaan puffi-liina ja eikun lenkille. Pakko sanoa, että lenkkipolulla ei ollut ruuhkaa. Pari hiihtäjää tuli vastaan. Mietin että olisiko tuo kasvosuojus hyvä tapa harjoitella ikään kuin korkean paikan leiriä, sillä hengittäminen sen läpi oli aika vaivalloista. Lämmin hengitysilma nousi nenänvartta pitkin ylöspäin silmiin ja ripsiin, jotka muutaman kilometrin jälkeen alkoivat näyttää jäätymisen merkkejä. Ranteessa ollut Garminin mittari kylmeni ja jäädytti rannetta, mutta muuten ei tullut kylmä, päinvastoin.

Tänään vierailtiin Miialla oikein porukalla ja herkuteltiin suklaalla, kakulla, pähkinöillä ja ihanalla sitruunatortulla (Kiitos siitä Ile!). Kaiken mässäilyn jälkeen otin jalat alleni ja lönkyttelin kotiin vähän kierrellen Pakilassa ja Torpparinmäessä. Pakkasta oli vain muutama aste, ei tuulta, lumihiutaleet leijailivat kevyesti ilmassa. Keli olisi ollut oiva sivakointiin, mutta pakko se on myöntää, että kyllä tämä juoksu vaan on mun juttu. Askel oli kevyt ja juoksu kulki.

Valencian jälkeen tämän päivän lenkki taisi olla kolmas. Hiljaista on siis pidellyt juoksurintamalla, mutta niin mukavaa se tänään oli ihanassa talvisäässä, että täytyy tulevalla viikolla varmaan joku aamu juosta töihin. Tai ehkä huomenna uskaltaudun pyöränselkään (jos ei pyrytä, eikä ole liiaksi pakkasta). Tämä vilukissa on ehkä vähän liikaakin sään armoilla, vaikkei lenkki ole koskaan kylmäksi jättänyt.

-Sanna